”Organisaatiokyvykkyydet innovatiivisuuden mahdollistajana”
Koronavirustilanne kehittyy jatkuvasti ja vaikuttaa meihin kaikkiin.
Nykyisen liiketoiminnan varmistamisen ohella meidän on varauduttava tulevaisuuteen; muokkaamalla ja kehittämällä olemassa olevia ja tulevia tuotteita ja palveluita, sekä tarvittaessa uusiutumalla kokonaan.
Mikäli yritykset haluavat pärjätä nyt ja tulevaisuudessa, tulee organisaatioiden nostaa innovaatiokyvykkyyksiä, jotka voidaan ymmärtää Kirsimarja Blomqvistin ja Aino Kiannon mukaan:
Yksittäisen projekti- tai hankeorganisaation kyvykkyys uusiutua mitataan oppimisen, jatkuvan kehittämisen ja innovoinnin kautta, jossa hyödynnetään hankeorganisaation sisällä, että ulkopuolella olevaa tietopääomaa. Tietopääoma sulautetaan osaksi hankeorganisaatiota sisäisen tiedonsiirron, kommunikoinnin ja yhteistyön myötä, jolloin syntyy uusia tai paranneltuja tuotteita, palveluita, ja prosesseja hankeorganisaation sisäiseen ajattelumaailmaan.
Laajemmalla organisaatiotasolla innovointi tai innovaatiokyvykkyys voidaan määritellä organisaatio-, strategia- ja kumppanuuskyvykkyyksien kautta, missä keskeisimpänä piirteenä on yhdessä luominen, jossa yhteistyötä tehdään yli organisaatio rajojen ja joissakin tapauksissa jopa kilpailijoiden kesken.
Yhdessä luomista varten on perustettu alustoja ja ekosysteemejä, joissa yliopistot ja yritykset luovat yhdessä uusia konsepteja, palveluita ja ratkaisuja hyödyntämällä verkoston vahvuutta.
Näiden verkostojen vahvuudet liittyvät sosiaalisiin vuorovaikutuksiin, tietopääoman jakamiseen, tallentamiseen ja hyödyntämiseen, ihmisten johtamiseen ja ajan hyödyntämiseen.
Valmistavassa teollisuudessa ja meriteollisuuden parissa on luotu avoin innovointiyritys ja digitaalinen innovointialusta, joka on edistänyt alan kilpailukykyä ja nopeuttanut tuotteiden ja palveluiden kaupallistamista.
Näitä vahvuuksia hyödyntämällä on perustettu uusia yrityksiä, joista osa on saanut mittavan rahoituksen valtio-omisteiselta Business Finland:lta.
Muut teollisuuden alat ovat olleet hitaita hyödyntämään verkostojen vahvuuksia, sillä esimerkiksi rakennusalalla työn tuottavuus ei ole juuri kasvanut 40 vuodessa ja ongelmana on ollut nimenomaan vuoropuhelun puute.
Kirjoittaja on projektihallinnan ammattilainen sekä Project Management Institute (PMI) Finland hallituksen jäsen.
Lähteet:
[Knowledge-Based View of the Firm – Theoretical Notions and Implications for Management, Kirsimarja Blomqvist ja Aino Kianto, Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto, 2015]